Leiri takana, uusi edessä

Tämä eeppinen kuva on Pohjantähti-leiri 2011 sählyturnauksesta.

Nyt taas PT-leirin lähestyessä ajatukset johtavat kohti tulevaa ja muistot paalaavat kaikkien mieliin.

 PT-leiri on joka kesän kohokohta, vaikka sieltä jäi jälleen kerran hitusen karvas muisto, kun hävisimme vuotuisen salibandyturnauksen finaalin. Tappio oli jo peräti kolmas peräkkäinen, tällä kertaa meidät pesi niukasti joukkue nimeltä Big Thing. Syy tappioon oli varmaan se, että joukkue oli saanut vahvistuksia Arkadianmäeltä saakka ykkösmolari-Antin muodossa.

Kaikista tappioista huolimatta (joita leirillä koen lähes päivittäin :) odotan heinäkuun toista päivää kuin kuuta nousevaa.

Mutta on PT-leiriltä myös tietysti lukuisia voitokkaitakin muistoja, kuten viime kesän yli 13-vuotiaiden So Lost -seikkailu, joka uudistui nimensä lisäksi myös sisällöltään täysin. Kyseisen kilpailun voitti siis Jukkiksen johtama The Virtahevot, johon lukeutui myös allekirjoittanut.

Odotan seuraavalta leiriltä erinomaisen ruuan ja ohjelman lisäksi myös tietysti, että sää ja vesi ovat yhtä lämpimät, kuin aina.

Pohjan tähti leiriä odotellessa: Jimi Rytkönen

”Siis orjaksi, orjaksi, joka päivä sännätään…”

Se tunne, kun aamulla herätyskello soi, eikä millään jaksaisi nousta. Se on jokaiselle tyypillinen aamu kun pitäisi nousta töihin. Vaan työleiriläisille se on eri juttu.  Heräät puolijoukkueteltasta ja teltan pienistä aukoista pilkottaa aurinko sisään. Tiedät että aamupalan sekä - jumpan jälkeen työnjako kutsuu.

Muistan kun ensi kertaa olin menossa Pohjantähti-leirille  vuonna 2010. En tiennyt yhtään, mitä tulevan pitää. Nyt kun leiri taas odottaa kulman takana niin tiedän, mitä heinäkuulta odottaa: paljon niin tuttuja kuin uusiakin kasvoja, aurinkoa, lämpöä, lapsien iloista kiljahtelua, leikkimielisiä kilpailuja ja kivoja iltaohjelmia, unohtamattakaan tietysti Rölliä.

Olen ollut mukana työleiriläisenä nyt siis kolme vuotta. Jo ensimmäisen kerran jälkeen tästä leiristä tuli mulle yksi kesän kohokohdista.  Parhaita puolia tässä viikossa on se, että vaikka me ollaan siellä työntekijöinä, se ei edes tunnu työltä. Lapsiryhmissä auttaminen, uimavalvojana toimiminen ja iltapalojen jako kaikkiin kyliin käy jo rutiinista. Tarpeen vaatiessa meiltä löytyy myös voimaa, nikkarointi taitoja ja jopa voitontahtoa jokavuotista kilpailua varten. 

Leiriin on enää alle kuukausi aikaa. En malta odottaa, että pääsemme taas Punaisen mökin pihaan ja kasaamme sen tutun vihreän teltan nurmelle. Se on sitä työleiriläisen elämää!

Pian nähdään! J

Jenni Stenberg

Kisakeskus valmiina vastaanottamaan perheenne

Kävimme Pohjantähti-leirin järjestelytoimikunnan kanssa tarkistamassa Kisakeskuksen alueet ja kesän leirin tulevat toiminnat. Ei siitä vaan mihinkään pääse, mutta ihan kuin olisi kotiin tullut. Ison muutos ”kotiin” oli tullut Kisakeskuksen päätalon aulaan, jossa oli tehty mielestäni erittäin onnistunut remontti.

Toinen asia, jonka olen aina itse yhdistänyt Kisakeskukseen, on taivaalla lämpimästi möllöttävä aurinko. Se ottaa meidät aina lämpimästi vastaan ja kuivattaa leirikasteen pienet vesipisarat. Siksi muistuttelenkin ottamaan reippaasti aurinkorasvoja mukaan.

Tulevalla leirillä ei ainakaan tekeminen tule loppumaan. Ohjelmassa on tuttuja elementtejä, mutta aina siellä on myös uusia lajeja.  Lapset saavat varmuudella touhuta riittävästi, unohtamatta leirillä tulevista uusista kavereista. Myös perheen pienimmät on huomioitu uudella tavalla leiriä suunnitellessa.

Ruoka. Se kaikille niiiiiiiiin tärkeä osa leiriä ja myös siihen olemme panostaneet edellisten vuosien palautteiden pohjalta.  Kävimme syömässä lounaan leirin tarkastelu matkalla ja näin mielessäni kuinka ravintola muuttuu heinäkuun alussa Pohjantähti-leirin perheravintolaksi J

Aurinkoisella leirillä tavataan J

Tatu Tuomela

leiripäällikkö

Nami-nami ruokaa!

Kaikki tapahtumajärjestäjät tietävät, että hommat voi hoitaa miten hyvin tahansa, mutta jos ruoka on pahaa tai sitä on liian vähän, eivät kävijät muista mitään muuta. Myös Pohjantähti-leirillä ruoka näyttelee tärkeää osaa. Sen lisäksi, että ruokailut rytmittävät päivien aikatauluja, on monelle aikuiselle iso juttu päästä viikon ajan valmiiseen pöytään. Kenenkään ei tarvitse kuoria perunoita, eikä tiskivuoroista tapella.

Monipuolista ravintoa tarvitaan tietenkin myös siksi, että Pohjantähti on mitä suurimmissa määrin liikuntaleiri. Ihminen tarvitsee polttoainetta siinä missä mopot ja moottoriveneetkin.

Kisakeskuksen ravintolapalveluista vastaa monesta muustakin yhteydestä tuttu Amica-ketju. Satapaikkaisen noutoravintolan pyörittäminen ei ole ihan mikään pikku juttu. Kolmen päivittäisen aterian lisäksi Amica toimittaa pohjantähtileiriläisille iltapalat ja nuotiohetkien grilliherkut.

Ruokailujen välillä ravintolan yhteydessä palvelee kioski, ja iltaisin on auki anniskeluravintola. Etenkin kuumina kesäpäivinä käy jäätelöaltaalla kova kuhina, kun vähän yksi sun toinen kaipaa viilennystä leirin lomaan.

Pohjantähti-leiriä suunnitellessa pyritään ottamaan leiriläisten toiveet kaikessa huomioon. Leirityöryhmä neuvottelee myös Amican kanssa tulevan leiriviikon ruokavalikoimasta. Nyt olisikin loistava hetki kertoa, mikä on juuri Sinun lempiherkkusi. Kesällä 2011 suurta suosiota saavuttivat eri muotoiset kalakuviot. Mikä mahtaa olla tämän kesän ykköshitti?

Ihhahhaa-ihhahhaa, hepo hirnahtaa

Tämä uljas ratsu on lainattu Ellikeittivellii -blogista, josta löyty muitakin käsityövinkkejä.

Ensi kesänä kuullaan Kisakeskuksessa kavioiden kopsetta ja hevosten hirnuntaa, kun alakentälle perustetaan Pohjantähti-leirin ajaksi oma ponitalli. Jokainen osallistuja saa ponitallilta kotiin viemisiksi oman ratsun.

Näille hevosille ei kuitenkaan tarvitse raahata säkkikaupalla porkkanoita, sillä kyseessä ovat keppihevoset.

Pohjantähti-leirin kesän 2012 uutuus on keppihevospaja, joka huipentuu itse tehdyillä ratsuilla käytyyn esteratakilpailuun. Kaikki halukkaat saavat osallistua ikään ja ratsastuskokemukseen katsomatta.

Keppihevospajaa varten tarvitsemme erilaisia askartelumateriaaleja. Jos nurkista löytyy vanhoja villasukkia, nappeja ja villalankaa, kannattaa ne ottaa leirille mukaan. Myös harjanvarret ja esim. vanhat sähkymailat ovat kovasti tervetulleita.

Ja sitten ei muuta kuin täyttä laukkaa kohti Kisakeskusta!

Suuren odotuksen juhlaa

Odotukseen se kulminoituu. Suurta Urheiluselostajaa mukaillen ilmassa on suuren odotusjuhlan tuntua. Siihen tunteeseen, kun miettii miten leiri menee ja miten se voisi mennä, kuuluu paljon. En mene väittämään, että se kaikilla olisi näin – tai että edes sen pitäisi olla näin. Minusta odottaminen, ainakin mukavan asian odottaminen, on ihmiselle hyvästä.

Ajatelkaapa nyt. Pohjantähtileiri kestää vain viikon. Sen aikana on hyvin rajallinen mahdollisuus nauttia esimerkiksi Kisakeskuksen harvinaisen raskaasta pururadasta. Uimaankaan ei pääse kuin – lasketaanpa 6 päivää…. n. 3 kertaa päivässä… - parikymmentä kertaa. Eikä lapsiryhmän vetovastuussa saa tolloilla luvan kanssa kuin muutaman kerran. Se on kuulkaa itse leiri todella äkkiä ohi.

Ajatelkaapa nyt uudestaan. Kun oikein kunnolla keskittyy odottamaan leiriä, niin käytettävissä oleva aika ikään kuin moninkertaistuu. Miettiessään etukäteen tulevia aktiviteetteja sitä tulee eläneeksi ne jo etukäteen. Itse olen vielä siinä onnellisessa tilanteessa, että mukana leirille lähtee kaksi ensikertalaista. Heidän kanssaan, kun on maalaillut, että mitä kaikkea siellä voikaan tehdä, niin ilmassa on ollu sitä Suurta Odotusta.

Tietysti sitä voi alkaa etukäteen pelkäämään, että mitä kaikkea voi menne pieleen. Laituri sortuu, lapset eksyvät metsään ja koko viikon sataa räntää. Mutta eihän siinä taas olisi mitään mieltä. Kannattaa odottaa hyviä asioita, eikä pelätä pahoja. Sitä paitsi, PT –leirin järjestäjät hoitavat hommat aina niin hyvin, että eksymään ei pääse, ja laituri ei sorru – sitä paitsi tällä leirillä ei sada koskaan.

Odottamisen riemua siis kaikille. Kannattaa lähteä leirille jo senkin takia, että sitä saa odottaa!

Odotustunnelmissa tunnelmoi Petteri Oksa

Kuin morsian

Pohjantähti-leiri on vähän kuin häiden sädehtivä morsian – morsiamellahan pitää olla puvussa jotain uutta, jotain vanhaa, jotain lainattua ja jotain sinistä.

Pohjantähti-leirillä vanhaa edustaa tietty leirin rakenne – lapsiryhmät tekemisineen, ruokailuajat, aamu- ja iltahetket, lajikokeilut ja -esittelyt sekä aikuisten henkiset ja fyysiset aktiviteetit. Vanhaa ja tuttua on myös tietysti Kisakeskus, tuo paikoista parhain, monipuolisine ja ystävällisine palveluineen.

Uutta PT:llä on joka vuosi sopivasti kehittyvä ja uusiutuva ohjelma. Liikunnan uudet trendit ja tuulet muokkaavat lajivalikoimia, ohjaajien edellisvuosien kokemukset kehittävät käytäntöjä ja leiriläisten palautteen avulla pyritään parantamaan palvelua kaikilta osin.

Myös kehittyvä tekniikka ja nopeutuva viestintä muokkaavat asioita – esimerkkinä vaikka PT-leirin Facebook-sivut ja blogi sekä talven aikana ilmestyvä Akseli ja Elina -lehti. Myös suuret urheilutapahtumat muokkaavat ohjelmaa, koska monen pt:läisen intohimoihin kuuluu penkkiurheilu – monena kesänä leirin iltoja ovatkin piristäneet erilaiset kisastudiot. Tänä vuonna jalkapallon EM-kisat loppuvat juuri leiriä ennen, mutta varmasti niistä ainakin puhutaan paljon – voittiko oikea joukkue, kuka oli paras futari, montako peliä tuli katsotuksi…

Viihde ja televisio viljelevät myös uusia ideoita, ja lainaa otetaan surutta sieltä ja täältä. Viime kesänä esimerkiksi vanhimman ikäryhmän Suuri Seikkailu uudistui tunnetun tv-sarjan mukaan So Lostiksi. Se, millaisia virityksiä lostilaisilla tulee olemaan tänä vuonna, ei vielä tiedä kuin harva… mutta jotain kivaa, kieroa ja koukuttavaa on varmasti tulossa. Viihdemaailman villityksiä ja kuumimpia kotkotuksia kannattaa ylipäätään seurata, jos haluaa arvuutella sitä, mitä PT-organisaatio saattaa kehitellä kesää varten.

Sininen onkin sitten haastavin osuus tässä morsian-rinnastuksessa. Se ainakin tiedetään, että taivas on sininen pitkin viikkoa, sillä viime vuosien tapaan PT:n säävastaavat ovat olleet jo ajoissa yhteydessä Pekka Poutaan ja Anne Borgströmiin. Kisakeskuksessa on sinistä myös palloiluhallin rajaviivoissa, ruokalan verhoissa, lasten silmissä ja jätskituutin kääreissä. Tätä sinisen teemaa pohditaan myös jo täyttä häkää pyörivässä järjestelykoneistossa.

Tämän morsian-teemaisen haasteen on ottanut vastaan joka ikinen PT-ohjaaja. Omalta osaltani voin luvata, että sekä vanhaa, uutta, lainattua että sinistä löytyy ainakin salibandyturnauksista sekä tuosta teini-ikäisten ryhmän temmellyksestä.

Sami,

jonka viime kesän uutta oli kesäparta, vanhaa ikiaikainen puhelimen kaulapussukka ja lainattua koko ajan käytössä ollut vesipullo – sinistä oli kalsarit, joita muistin kyllä vaihtaa usein.