Se tunne, kun aamulla herätyskello soi, eikä millään jaksaisi nousta. Se on jokaiselle tyypillinen aamu kun pitäisi nousta töihin. Vaan työleiriläisille se on eri juttu. Heräät puolijoukkueteltasta ja teltan pienistä aukoista pilkottaa aurinko sisään. Tiedät että aamupalan sekä - jumpan jälkeen työnjako kutsuu.
Muistan kun ensi kertaa olin menossa Pohjantähti-leirille vuonna 2010. En tiennyt yhtään, mitä tulevan pitää. Nyt kun leiri taas odottaa kulman takana niin tiedän, mitä heinäkuulta odottaa: paljon niin tuttuja kuin uusiakin kasvoja, aurinkoa, lämpöä, lapsien iloista kiljahtelua, leikkimielisiä kilpailuja ja kivoja iltaohjelmia, unohtamattakaan tietysti Rölliä.
Olen ollut mukana työleiriläisenä nyt siis kolme vuotta. Jo ensimmäisen kerran jälkeen tästä leiristä tuli mulle yksi kesän kohokohdista. Parhaita puolia tässä viikossa on se, että vaikka me ollaan siellä työntekijöinä, se ei edes tunnu työltä. Lapsiryhmissä auttaminen, uimavalvojana toimiminen ja iltapalojen jako kaikkiin kyliin käy jo rutiinista. Tarpeen vaatiessa meiltä löytyy myös voimaa, nikkarointi taitoja ja jopa voitontahtoa jokavuotista kilpailua varten.
Leiriin on enää alle kuukausi aikaa. En malta odottaa, että pääsemme taas Punaisen mökin pihaan ja kasaamme sen tutun vihreän teltan nurmelle. Se on sitä työleiriläisen elämää!
Pian nähdään! J
Jenni Stenberg
Muistan kun ensi kertaa olin menossa Pohjantähti-leirille vuonna 2010. En tiennyt yhtään, mitä tulevan pitää. Nyt kun leiri taas odottaa kulman takana niin tiedän, mitä heinäkuulta odottaa: paljon niin tuttuja kuin uusiakin kasvoja, aurinkoa, lämpöä, lapsien iloista kiljahtelua, leikkimielisiä kilpailuja ja kivoja iltaohjelmia, unohtamattakaan tietysti Rölliä.
Olen ollut mukana työleiriläisenä nyt siis kolme vuotta. Jo ensimmäisen kerran jälkeen tästä leiristä tuli mulle yksi kesän kohokohdista. Parhaita puolia tässä viikossa on se, että vaikka me ollaan siellä työntekijöinä, se ei edes tunnu työltä. Lapsiryhmissä auttaminen, uimavalvojana toimiminen ja iltapalojen jako kaikkiin kyliin käy jo rutiinista. Tarpeen vaatiessa meiltä löytyy myös voimaa, nikkarointi taitoja ja jopa voitontahtoa jokavuotista kilpailua varten.
Leiriin on enää alle kuukausi aikaa. En malta odottaa, että pääsemme taas Punaisen mökin pihaan ja kasaamme sen tutun vihreän teltan nurmelle. Se on sitä työleiriläisen elämää!
Pian nähdään! J
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti