Leiri takana, uusi edessä

Tämä eeppinen kuva on Pohjantähti-leiri 2011 sählyturnauksesta.

Nyt taas PT-leirin lähestyessä ajatukset johtavat kohti tulevaa ja muistot paalaavat kaikkien mieliin.

 PT-leiri on joka kesän kohokohta, vaikka sieltä jäi jälleen kerran hitusen karvas muisto, kun hävisimme vuotuisen salibandyturnauksen finaalin. Tappio oli jo peräti kolmas peräkkäinen, tällä kertaa meidät pesi niukasti joukkue nimeltä Big Thing. Syy tappioon oli varmaan se, että joukkue oli saanut vahvistuksia Arkadianmäeltä saakka ykkösmolari-Antin muodossa.

Kaikista tappioista huolimatta (joita leirillä koen lähes päivittäin :) odotan heinäkuun toista päivää kuin kuuta nousevaa.

Mutta on PT-leiriltä myös tietysti lukuisia voitokkaitakin muistoja, kuten viime kesän yli 13-vuotiaiden So Lost -seikkailu, joka uudistui nimensä lisäksi myös sisällöltään täysin. Kyseisen kilpailun voitti siis Jukkiksen johtama The Virtahevot, johon lukeutui myös allekirjoittanut.

Odotan seuraavalta leiriltä erinomaisen ruuan ja ohjelman lisäksi myös tietysti, että sää ja vesi ovat yhtä lämpimät, kuin aina.

Pohjan tähti leiriä odotellessa: Jimi Rytkönen

”Siis orjaksi, orjaksi, joka päivä sännätään…”

Se tunne, kun aamulla herätyskello soi, eikä millään jaksaisi nousta. Se on jokaiselle tyypillinen aamu kun pitäisi nousta töihin. Vaan työleiriläisille se on eri juttu.  Heräät puolijoukkueteltasta ja teltan pienistä aukoista pilkottaa aurinko sisään. Tiedät että aamupalan sekä - jumpan jälkeen työnjako kutsuu.

Muistan kun ensi kertaa olin menossa Pohjantähti-leirille  vuonna 2010. En tiennyt yhtään, mitä tulevan pitää. Nyt kun leiri taas odottaa kulman takana niin tiedän, mitä heinäkuulta odottaa: paljon niin tuttuja kuin uusiakin kasvoja, aurinkoa, lämpöä, lapsien iloista kiljahtelua, leikkimielisiä kilpailuja ja kivoja iltaohjelmia, unohtamattakaan tietysti Rölliä.

Olen ollut mukana työleiriläisenä nyt siis kolme vuotta. Jo ensimmäisen kerran jälkeen tästä leiristä tuli mulle yksi kesän kohokohdista.  Parhaita puolia tässä viikossa on se, että vaikka me ollaan siellä työntekijöinä, se ei edes tunnu työltä. Lapsiryhmissä auttaminen, uimavalvojana toimiminen ja iltapalojen jako kaikkiin kyliin käy jo rutiinista. Tarpeen vaatiessa meiltä löytyy myös voimaa, nikkarointi taitoja ja jopa voitontahtoa jokavuotista kilpailua varten. 

Leiriin on enää alle kuukausi aikaa. En malta odottaa, että pääsemme taas Punaisen mökin pihaan ja kasaamme sen tutun vihreän teltan nurmelle. Se on sitä työleiriläisen elämää!

Pian nähdään! J

Jenni Stenberg

Kisakeskus valmiina vastaanottamaan perheenne

Kävimme Pohjantähti-leirin järjestelytoimikunnan kanssa tarkistamassa Kisakeskuksen alueet ja kesän leirin tulevat toiminnat. Ei siitä vaan mihinkään pääse, mutta ihan kuin olisi kotiin tullut. Ison muutos ”kotiin” oli tullut Kisakeskuksen päätalon aulaan, jossa oli tehty mielestäni erittäin onnistunut remontti.

Toinen asia, jonka olen aina itse yhdistänyt Kisakeskukseen, on taivaalla lämpimästi möllöttävä aurinko. Se ottaa meidät aina lämpimästi vastaan ja kuivattaa leirikasteen pienet vesipisarat. Siksi muistuttelenkin ottamaan reippaasti aurinkorasvoja mukaan.

Tulevalla leirillä ei ainakaan tekeminen tule loppumaan. Ohjelmassa on tuttuja elementtejä, mutta aina siellä on myös uusia lajeja.  Lapset saavat varmuudella touhuta riittävästi, unohtamatta leirillä tulevista uusista kavereista. Myös perheen pienimmät on huomioitu uudella tavalla leiriä suunnitellessa.

Ruoka. Se kaikille niiiiiiiiin tärkeä osa leiriä ja myös siihen olemme panostaneet edellisten vuosien palautteiden pohjalta.  Kävimme syömässä lounaan leirin tarkastelu matkalla ja näin mielessäni kuinka ravintola muuttuu heinäkuun alussa Pohjantähti-leirin perheravintolaksi J

Aurinkoisella leirillä tavataan J

Tatu Tuomela

leiripäällikkö